KUVA: Melina Rintaluoma ja Nea Lähdekorpi
“This all used to be money. And all that money used to be time.”
Somesyötteeni tarjoaa puhelimeni näytölle tuntemattomia, joilla on käsissään samaa tarkoitusta ajavia kestokasseja kuin minulla on eteisessä ripustettuna: täynnä tarpeettomia tavaroita. Miten on voinut erehtyä näin monta kertaa? Toivottavasti ei ole sentään tullut pyytäneeksi mitään noista… Miten on voinut pyytää, että joku vaihtaa aikaansa – siis elämäänsä – rahaan, joka on vaihdettu kertakäyttövaatteeseen? Se lojuu nyt tarpeettomana ja tuhlattuna tuossa kassissa.
Luin yli vuosi sitten Marie Kondon kirjan Siivouksen elämänmullistava taika, joka tunnetaan kuuluisasta kysymyksestään: “Does it spark joy?”. Tarkoituksena on hankkiutua eroon kaikista tarpeettomista esineistä, joiden näkeminen ei ilahduta. Mikäli vastaus kysymykseen on kieltävä, Kondo neuvoo luopumaan esineestä piittaamatta tunnesiteistä tai lahjan antajasta.
Kolusin kaiken läpi ja vastasin Kondon kysymykseen yli sata kertaa ei. It doesn’t spark joy. Kaikki torjutut syrjähyppyni ja päättyneet kuherruskuukaudet kerääntyivät naulakkoon. Silti omaisuuteni pursuaa yhä ympäri kotiani. Henkarit loppuvat kesken, lipaston laatikoihin on kaadettu kangaslaineita piripintaan ja eteisessä on niin monta kenkäparia, että ystäväni kerran kysyi minulta, montako ihmistä yksiössäni asuu.
Minimalistisessa taiteessa tyhjä tila ohjaa katseen olennaiseen. Minimalistisessa elämäntyylissä puolestaan karsimisen ja yksinkertaistamisen tarkoitus on sama: johdatella merkityksellisen luo. Silti sanasta herää useimmille ensimmäisenä mieleen mielikuvat beigestä sisustuksesta, jossa kaiken ylimääräisen riisuminen korostaa lähinnä kalliita designer-sisustuselementtejä.
Kim Kardashian esittelee Voguen Youtube-videolla minimalistista kotiaan, jonka takapihalla on rivi kalliita autoja. Kardashianien varallisuudella saa niin paljon neliöitä, että väljän hengen saa kotiin luopumatta mistään. Koti on minimalistinen, koska se on kermanvärinen ja tyhjä. Minimalismin visuaalisen ilmeen voi tavoittaa pohtimatta minimalistista filosofiaa lainkaan.
Beigeä tai ei, tutkimus puoltaa minimalistista elämäntapaa: “Many people, at least in Western cultures, have bought into the ‘American Dream’ that having a higher income and accumulating more possessions will result in higher levels of well-being. However, this ‘dream’ has not been supported by psychological research. Materialism has not consistently led to happier, more satisfying lives. – – The results from the present review found that voluntary simplicity was positively related to well-being consistently across a wide range of studies.” (Joshua N. Hook et al., 2023)
Sylvia Plathin viikunapuuanalogian kertoja ei osaa valita eri elämänpolkujaan kuvastavien viikunoiden väliltä, nälkiintyy ja joutuu jahkaillessaan katsomaan, miten viikunat pilaantuvat yksitellen hänen silmissään. Meidän sukupolvemme on kasvatettu haluamaan kaiken (saihan esimerkiksi Barbiekin), ja mainoskuvastot neuvovat ostamaan jokaisen viikunan – olkoonkin ne vain illuusioita, joiden lumossa emme huomaa, että todelliset viikunat mätänevät yhä.
Menemme keksimään itsemme uudestaan sovituskoppeihin. Kaikki myydään meille tarinan kera: katso kuka sinusta voi tulla, kun ostat minut. Meidän omaisuutemme on kokoelma meitä koskevia kertomuksia, jotka on kirjoitettu meidän puolestamme. Sen hyväksyminen, että nämä tarinat ovat vain fantasiaa, on ensi askel siihen, että valta meitä koskevista narratiiveista palautuu meille itsellemme.
Lasta vaivaa, ettei hänestä tulekaan oikeaa prinsessaa pukeutumalla mekkoon ja tiaraan. Silloin pitää eläytyä rooliin syvemmin ja uskoa kovemmin, että leikki on totta. Vähän niin kuin joulupukkiin yrittää uskoa vielä hetken kauemmin sen jälkeen, kun on löytänyt vanhempien kätkemät joululahjat. Markkinointi vetoaa kunkin meistä sisäiseen lapseen, joka haluaa yhä uskoa satuihin, joita meille kerrotaan, ja leikkiä mukana.
Aika on rahaa ja raha on aikaa, jonka on myynyt. Olen tuhlannut siitä sievoisen summan elämäni aikana sepitteisiin. Mitä enemmän kuluttaa rahaa materiaan, sitä vähemmän aikaa jää tehdä sellaisia asioita, jotka vahvistavat omakuvaa muin keinoin. Kaikki myytit, joihin olen lakannut uskomasta riippuvat eteisessä hylättyinä. Olen konmarittanut amerikkalaisen unelman ja tyhjät viikunalupaukset. Leikit on leikitty.
Kirjallisuus